Eino leino runoja elämästä kotka

neron pystys löytä sisältän. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalle, jossa ei tuskaa, ei yötä. Pitkä on päivien retki illan himmeyteen, yksi on autuas hetki, kivusta uupuneen nukkua siintoon illan. Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistän, eikä kuolemaa ole enä oleva.

Hänet kerran kun keito mä nähdä sain, heti leimahti lempi mun rintahain. Yli metsän koitti jo päivän koi, kun nurmella neitonen kulki, kukat kukkivat auki jo umput loi, jotk' eilen illalla sulki. Sammui loiste silmäin valon, taukos sykintä sydämen jalon. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Me katsomme jälkiä kättesi töiden kiittäen, kaivaten, ikävöiden. Mutta et jaksanut enä kestä, sun lähtöäs emme voineet estä.

Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niin kuin lyhde korjataan ajallaan. Sinä ansaitset kiitokset kauneimmat, ikilevon pyhän ja rauhaisan. Pättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Ken kerran itse on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen ja antaa ja antaa ja antaa vaan oman onnensa aarteistaan. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa. Nukkuos untasi rauhaisaa, sitä siunatkoon Isä taivaan ja maan. Vuosista kaikista sua kiitän vielä, muistoista rakkaista yhdessä käydyllä tiellä. Miksi herkkä on jänösen korva, miksi pysty on oravan pä, miksi kaino on karitsan mieli? Hän lähti, mutt on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askelten rakkaitten.

Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa ja rauhansa Hän antaa. Siellä on polut tasaiset astua. Nuku rauhassa äiti (isä) kulta, tyyntä on tuonen mailla. Yön jälkeen saapuu taas tuskanen huominen, Roope miettii lisä kiusaamista enä huolis en, mut kuka huomais sen, koska tuntuu että enä kestä. Niin, talvi saapuvi kerran kai ja kukkaset kuolla voi, mut pihlajassapa talvellai taas tilhien laulu soi. Suru on suuri, on kyyneleitä, mummu loistathan meille tähtenä taivaan. Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa ja rauhansa hän antaa. Pilvien takana on aina valoa.

Hiljaa saapui noutaja lauha hellästi irrotti kahleet maan. Jes siunatkoon, miten sievä hän on, kun näin häntä katselen! Ympäri soi ikityynet veet. Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa. On ajaton avaruus arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.

Eino leino runoja elämästä kotka - Eino Leino

Hän kutsuu luokseen, ken vaivoin taakkaa kantaa. Vain heille on annettu levonmaa, kuin kehto se heitä keinuttaa, ikisuvista talviin, keväisiin, ne haihtuvat vuosien kerroksiin. Ja jos mua lemmit armahain, niin tule minun tupaseeni! Kas, povet se aukovi paatuneet, se rungot nostavi maatuneet ja kutovi lehtihin, kukkasiin ja uusihin unelmiin. Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten. eino leino runoja elämästä kotka

Koti - Kainuun Eino: Eino leino runoja elämästä kotka

Vain lempeät mainingit rantaan lyö, Isän kotiin matkaaja palaa. Sinun tykönäsi on elämän lähde. Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämesi ohjeet elämän teille. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitän puutu. On päivä pättynyt, on tullut ilta. Miksi nyt on Antti niin käynyt ahkeraksi, vaikka ennen mainittiin muita laiskemmaksi? Herra kerran taivaassa rakkautes palkitkoon. Ylistys, kiitos iäinen Karitsa, nyt jo sulle, kunnia suuri, riemuinen, kun portti aukes mulle. Miten vähän tiedämme elämästä, maisen matkamme märänpästä? Ei elämä päty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen parempaan. Ja jos mua lemmit armahain, niin ethän sä huoli muista? Birgitmummu Kuka on hän? Ruislinnun laulu korvissani tähkäpäiden pällä täysikuu keäsyön on onni omanani kaskisavuun laaksot verhouu En ma iloitse, en sure huokaa mutta metsän tummuus mulle tuokaa puunto pilven, johon päivä hukkuu siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu tuoksut vanamon ja varjot veen niistä.

Eino Leino runot: Eino leino runoja elämästä kotka

Kuljetti sinne missä on rauha, missä ei tuskaa milloinkaan. Rakkaus ei koskaan häviä. Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan. Aina valvoit vaivan nähden, muill ett ilo, onni ois. Puhdas tunto on pulmun turva - niinhän vanhojen virsi soi - kun ei rintoa rikokset paina, kulkea kuoleman matkat voi. Ja kerran tuskaa vailla hän herä bordel gentofte gratis pornofilm på nettet uuteen elämän. Kesäiset puut humiskaa hiljaa, haudalla nukkujan. Muisto kaunis voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa. Kuka taitavi lempeä vastustaa? Muistosi kallis, hyvä ja hellä, säilyy meidän sydämellä. Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki. Oli ihana neito, niin puhtoinen ja nuori ja kaino ja kaunoinen. Näin lempeni tuoksuja henkisit vaan ja kulkisit kukkamerta. Tuntuu että kaikki ois turhaa, harkitsee jo itsemurhaa, kun ei löydy mistän turvaa, ei ketän kelle tunteitansa purkaa.

Lukijan kommentit

Kirjoita Kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *